Summer finally came along, and the garden shows some of its best sides. You could be mistaken and think I mostly have a white flowering garden based on some recent posts, but actually, I’m quite fond of colors, they just don’t show themselves that much at this time of the year. The Azaleas aren’t behaving themselves and most aren’t flowering this year. Kesä tuli vihdoinkin ja puutarha näyttää parhaita puoliaan. Voisi luulla että minulla on enimmäkseen valkoisesti kukkiva puutarha joidenkin viime aikaisten postausten perusteella, mutta oikeastaan pidän paljon väreistä, ne eivät vain näy niin selkeästi tähän aikaan vuodesta. Atsaleatkin niskoittelevat ja eivät suurimmilta osin kuki tänä vuonna. Det blev äntligen sommar och trädgården visar upp sina vackraste sidor. Man skulle kunna tro att jag mest har en vitblommande trädgård, baserat på de senaste postningarna, men egentligen tycker jag väldigt mycket om färger, de bara inte märks den här tiden om året. Atsaleorna trilskas och har till största delen ett mellanår när det kommer till blomningen. Narcissus poeticus ‘Recurvus’ The borders are a bit messy, but a shallow depth of field comes to the rescue.. Silloin kun kukkapenkit ovat hiukan hoitamattomia kameran syyvyysterävyys on paras jättää aika pieneksi.. Bäst att hålla kamerans fokus ganska nära och utan så mycket skärpa på djupet så länge rabatterna ännu är lite orensade.. A new ‘Persil’ azalea flowers so close to the ground that it gets to have some forget-me-nots as pals. Uusi ‘Persil’ atsalea kukkii niin matalalla että se saa kaverikseen lemmikkejä. Min nya ‘Persil’ atsalea blommar så lågt nere att förgätmigejerna räcker upp som kompisar. Trillium albidum. I’m going to have to do a post on my mother’s rockery soon; it is really cute right now. Pitäisi kirjoittaa äidin kivikosta pian, se on todella suloinen juuri nyt. Jag tror det borde bli en liten postning om min mammas stenparti snart, det är alldeles förtjusande just nu.